5. solukalvo

Solukalvo on solua ympäröivä suojakelmu ja se pystyy valikoimaan mitä aineita pääsee soluun sisään ja mitä solusta pois. Solukalvo on jähmeydeltään kasviöljyn luokkaa ja sen muoto voi vaihdella joustavasti.
Solukalvo erottaa solun sisällön ympäristöstä. Eläinsolussa solukalvo on ulommaisena kerroksena, mutta kasveilla, sienillä, levillä ja bakteereilla sen ulkopuolella on vielä jäykkä soluseinä.
Solukalvo ei ole kiinteä, sillä kalvon molekyylit eivät ole juurikaan kiinnittyneet toisiinsa. Tämän ansiosta solukalvon pinta on taipuisa ja sen muoto voi muuttua suurestikkin ilman solukalvon rikkoutumista.
Solukalvossa on proteiinimolekyylejä eriasteisesti uppoutuneena ja paikoin ne yltävät kokonaan solukalvon läpi.
Solukalvo eristää soluliman solun ulkoisesta nesteestä, jolloin solu voi toimia itsenäisenä yksikkönä. Solukalvo ylläpitää solun sisäistä tasapainoa säätelemällä aineiden pääsyä soluun ja solusta ulos. Osa aineista kulkee solun kannalta passiivisesti kuluttamatta solun energiavaroja.

osmoosi = veden diffuusiota puoliläpäisevän kalvon, kuten solukalvon läpi. Solukalvo päästää helposti pieniä vesimolekyylejä lävitseen, mutta soluun liuenneet aineet kuten sokerit ja ionit läpäisevät solukalvon huonosti.

Diffuusio ja osmoosi ovat solulle taloudellisia tapoja ottaa aineita, sillä ne eivät kuluta solun energiavaroja.